Carolus Magnuksen taustatarinassa kerrotaan niitä näitä keskiaikaisista palkkasotilaista, mutta tarinalla ei ole mitään tekemistä itse pelin kanssa. Näyttävä peli koostuu pääasiallisesti julmasta pinosta puukuutioita, pelaajien torneista ja ringiksi viriteltävistä saarekkeista, jotka toimittavat pelilaudan virkaa. Pelaaminen sujuu siten, että pelaajat asettelevat noppaa heittämällä saatuja värikkäitä puukuutioita joko linnaansa tai saarekkeille, ja siirtävät kuningasta ympäri ringin saarekkeita. Valtaa haalitaan asettelemalla puukuutioita omaan linnaan, ja se jolla on linnassaan tietyssä värissä eniten kuutioita hallitsee kyseistä väriä. Kun kuningas pysähtyy saarekkeelle, saa sinne asettaa oman torninsa se pelaaja, jolla on eniten hallinnassa saarekkeella majailevia kuutioita. Jos pelaaja saa hallintaansa kaksi vierekkäistä saareketta ringistä, yhdistetään saaret.

Peli loppuu, kun joku pelaajista onnistuu saamaan kaikki torninsa saarekkeille tai kun saarekkeet on yhdistetty kolmeksi suureksi saareksi.

Carolus Magnus kuulostaa paperilla mielenkiintoiselta ja käytännön toteutuskin näyttää alkupelin osalta olevan kunnossa. Pelimekaniikka vaatii pelaajilta laskelmointia ja etukäteissuunnittelua enkä todellakaan allekirjoita väitteitä, joiden mukaan Carolus Magnus olisi kaoottinen peli.

Mielenkiintoisen alkupelin jälkeen loppupeli osoittautuu pelintappajaksi: peli päättyy nimittäin salamannopeasti ja loppu jättää todella tyhjän olon: tässäkö se oli? Tuntuukin oudolta, että alkupelin mielenkiintoisella osalla on kovin vähän vaikutusta loppurykäisyyn. Kerrasta poikki -tuntu näkyy herkemmin kolminpelissä kaksinpelin ollessa ehdottomasti pelattavampi pelimuoto. En todellakaan suosittele Carolus Magnusta kolminpeliksi ja antamani pisteytyskin on kaksinpelin pisteytys (kolminpelinä antaisin numeron vähemmän, sillä peli ei mielestäni toimi järkevästi kolmella pelaajalla). Vastaavasti nelinpelinä vastassa on kaksi kahden hengen joukkuetta, joten peli toiminee yhtä hyvin kuin kaksinpelikin, tosin tätä pelimuotoa en ole kokeillut koskaan.

Carolus Magnus on tyylikäs kokonaisuus kaikesta abstraktiudestaan huolimatta, mutta valitettavasti pelillinen anti jää heikoksi ja epätasapainoiseksi.

Caroluksessa homma ei vain natsaa. Peli on vähintäänkin vinkeän näköinen ja sen pelimekaniikka on osittain varsin kekseliäs. Silti peli ei vain sytytä. Jotenkin pelatessa tuntuu kuin kaikki pelaajan tekemät valinnat olisi etukäteen saneltu, eikä pelissä näin pääsee syntymään kunnon draamaa tai jännitystä. Varsinkin pelin loppu on lätsähdyksenä vertaansa vailla.