Citadels on yhtä kuin roolivalintoja: pelaajat nimittäin valitsevat vuorossa yhden pelin kahdeksasta tarjolla olevasta roolihahmosta. Roolihahmon ominaisuuksia hyödyntämällä tarkoituksena on rakentaa kahdeksan mahdollisimman arvokasta rakennusta, jolloin peli päättyy tai vaihtoehtoisesti lyödä kapuloita kanssapelaajien rattaisiin. Roolihahmoista löytyy niin salamurhaajia (voi salamurhata tietyn roolihenkilön), sotilaita (rakennusten tuhoaminen) kuin vaikkapa kauppiaitakin (lisätuloja).

Roolihahmojen valinta on tärkeä osa peliä ja samalla hahmojen myötä määräytyy myös vuorojärjestys. Tietty roolihenkilö pelaa ensin, sitten seuraava ja näin edetään, kunnes kukin roolihahmo on saanut mahdollisuuden suorittaa vuoronsa, jolloin valitaan uudet roolihahmot ja sama ruljanssi alkaa alusta. Näin jatketaan, kunnes peli päättyy yhden tai useamman pelaajan saadessa kahdeksan rakennusta valmiiksi.

Citadels on pelisysteemiltään mielenkiintoinen "korttipeli": joka kierroksella tehtävät roolivalinnat tuovat peliin mukavasti jännitystä ja onkin hauskaa pohdiskella, mitä hahmovalintoja edelliset pelaajat ovat tehneet (toisin sanoen: mistä roolista vastapelaajalle olisi eniten hyötyä JA voinko minä mitenkään lyödä kapuloita rattaisiin sotkematta kuitenkaan omaa peliäni).

Hahmovalinta onkin oikeastaan ainoa hauska "koukku" Citadelsissa. Varsinainen peli itsessään on jotenkin mitättömän tuntuinen ja voittotavoite irtonaisen oloinen. Monille Citadels varmasti kolahtaa, minun mielestäni varsinainen peliosa on valju ja tästä syystä keskinkertainen arvosanakin. Suosittelen testaamaan ennen ostoa.

En tiedä miksi kahden pelaajan Citadels on niin kovin suosittu peli. Se tuo elävästi mieleen viritellyn version kivi-paperi-sakset pelistä. Jälkimmäinen vain on nopeampi, edullisempi ja hauskempi. Useammalla pelaajalle en Citadelsia ole pelannut, enkä haluakaan. Arvosanani on siis annettu vain kahden pelaajan pelille.