Menestyskirjan mukaan uudelleen nimetty Coda on lyhyt ja nopeatempoinen deduktiopeli 2-4 pelaajalle, jossa tavoitteena on paljastaa vastapelaajien numerorivi ja pitää samalla oma rivi salassa.

Pelin alkuvalmisteluina pelaajat arpovat itselleen pelaajamäärästä riippuvan määrän numeropalikoita ja asettelevat ne eteensä suuruusjärjestykseen. Vuorollaan pelaaja ottaa yhden pöydälle numeropuoli alaspäin jätetyistä ylijäämäpalikoista ja yrittää arvata jonkin tietyn vastustajan numeropalikan numeron. Pieleen menneestä arvauksesta seuraa se, että pelaaja joutuu näyttämään ottamansa palikan numeron muille pelaajille ja asettamaan sen näkösälle oikeaan kohtaan omaa numerorivistöään. Tämä taas helpottaa muiden pelaajien päättely- ja arvailutehtävää. Sitä vastoin oikeasta arvauksesta kohteeksi joutunut keikauttaa arvatun palikan kaikkien näkösälle arvaajan joko jatkaessa arvailuaan tai lisätessä ottamansa palikan omaan rivistöönsä muiden sitä näkemättä.

Peliä jatketaan tätä kuviota toistaen, kunnes vain yhdellä pelaajalla on numeroita piilossa.

Da Vinci Code on kahdessa suhteessa aikamoinen poikkeus sääntöön. Ensinnäkin se on kevyt ja lyhyt peli, mitä deduktiopelit harvoin ovat. Lisäksi se on kohtuullisen hyvä peli, mitä lisenssilautapelit ovat tuskin koskaan. Jälkimmäisessä varmasti auttaa se, että pelillä ei ole mitään tekemistä kirjan kanssa.

Coden ehdottomasti paras puoli on sen helppo lähestyttävyys. Päättelypelit eivät yleensä satunnaisia pelaajia kiinnosta, mutta Codea pystyy pelaamaan kenen tahansa kanssa. Sen säännöt on helppo oppia ja opettaa, eikä pelaaminenkaan vaadi poikkeuksellisia deduktiivisia taitoja Sleuthin tai Black Viennan tapaan. Lisäksi Da Vinci Code on pelityylinsä edustajaksi yksinkertaisesti hauska.

Huonojakin puolia pelissä tietysti on. Harmillisin niistä on se, että pelimekaniikan ansiosta peli usein loppuu tilanteeseen jossa hyvin pelanneella pelaajalla on tasan 50% mahdollisuus osua oikeaan. Väärällä arvauksella seuraavana pelivuorossa oleva pelaaja kerää koko potin, eikä suurimman työn tehnyt pelaaja voi kuin voivotella. Onneksi Code on sen verran nopea kokemus, ettei tämä harmita kovin tavattomasti. Toisena (todella) pienenä vikana numeropalikoiden takana olevat "suurempi kuin" -merkit ovat ainakin minun aivoilleni väärin päin.

Da Vinci Code ei ehkä ole erityisen syvällinen tai jatkuvaa pelaamista kestävä peli, mutta satunnaisena kevennyksenä se toimii erittäin hyvin.

Da Vinci Code on kevyen sarjan deduktiopeli ja kestoltaankin lyhyt. Juuri nämä seikat tekevät Da Vinci Codesta kelvollisen täytepelin. Samasta syystä peli sopii hyvin myös vähemmän pelejä pelaaville.

Pelikokemuksena koodin purkaminen on aluksi silkkaa arvailua. Peli on paljon kiinni tuurista: oikeista arvauksista ja ehkäpä tätäkin enemmän siitä, mitä nostopakasta käteen milloinkin tulee. Parin arvauskierroksen jälkeen tulee pelin varsinainen deduktiovaihe, jossa vastapelureilta yleensä pystyy päättelemällä avaamaan tietyt numerolaatat.

Koska laattoja on pelissä ylipäätään vähän, on päättely kierros kierrokselta koko ajan helpompaa ja juuri tästä syystä peli pakottaa tekemään rohkeita arvailuja ja päätelmiä jo hyvissä ajoin ennen pelin loppua. Lopulta peli ratkeaa useimmiten 50/50 arvaukseen, toisinaan osumamahdollisuus on vieläkin huonompi mutta pakko silti yrittää!? Mikäli ratkaiseva arvaus osuu kohdalleen, rapsahtaa voitto - muutoin jäädään sijoille 2-4 hieman tilanteesta riippuen. Monissa peleissä tällainen tasapainoilu voiton ja tappion välissä latistaisi pelifiiliksen, mutta näin ei Da Vinci Coden tapauksessa. Kyse on kuitenkin kevyestä pelistä, jota ei parane ottaa liian tosissaan.

Tästä taas päästään siihen, että Da Vinci Code on ehkä liiankin kevyt peli. Deduktio-nälkäiselle se on suupala, joka jättää tyhjäksi (vähän niinkuin hampurilainen pikaruokalassa - hetken suupala, mutta kohta on jälleen nälkä) ja ainakin minä huomaan kaipaavani edes ripauksen enemmän haastetta. Toisaalta, tällaisenakin Code eksyy pöytään yllättävän usein eli jotain on tehty oikeinkin.

Pelin mukana tulevia "sekoittajia" en suosittele käyttämään. Niiden myötä peli antaa turhan etulyöntiaseman sille onnekkaalle, joka scramblerin sattuu nostopakasta itselleen nykäisemään. Niinikään en suosittele Da Vinci Codea kaksinpeliksi, sillä ko. pelimuoto on vain hailakas varjo kolmen tai neljän pelaajan koodinpurkamisesta.