Domainen päämäärä on yksinkertainen: valtaa mahdollisimman arvokas alue pelilaudalta. Pelin alussa kukin pelaaja asettelee pelilaudalle muutaman linnan ja niiden vartijoiksi ritarin. Näistä siemenistä lähtevät kasvamaan pelaajien kuningaskunnat. Aluksi kuningaskunnat laajenevat alun perin tyhjille alueille, mutta kun laajenevat kuningaskunnat kohtaavat, saa myös muilta pelaajilta napsaista alueita, kunhan omassa kuningaskunnassa vain on enemmän ritareita kuin vastustajalla.

Käytännössä pelaaminen tapahtuu pelaamalla kortteja, joita pelaaja saa jokaisella kierroksella yhden. Korteilla voi mm. kasvattaa jo olemassa olevaa aluetta, aidata uutta aluetta tai laittaa pelilaudalle ritareita. Korttien pelaaminen kuitenkin maksaa, joten rahaa on haalittava jostain. Rahaa saa kahdella tapaa, joista nopeampi on oman kortin myyminen. Korttien myynti-intoa kuitenkin laimentaa se, että kierroksella jolla myy kortin ei saa pelata korttia. Myymistä hitaampi, mutta pitkällä tähtäimellä kannattava tapa rahan keräämiseen on erilaisten kaivosten valtailu pelilaudalta.

Kaivosten lisäksi pelilaudalla on pelaajille kaikenlaista muuta mielenkiintoista valloitettavaa. Pisteitä heruu metsästä enemmän kuin tyhjästä ruudusta, kylästä enemmän kuin metsästä ja lopuksi vielä pääkaupungista enemmän kuin kylästä.

Tavoitteena on haalia tietty ennalta määrätty määrä pisteitä, jolloin pelin voittaa. Vaihtoehtoisesti peli päättyy myös nostopakan loppumiseen, jolloin pelin voittaja on se, kenellä siihen mennessä on eniten voittopisteitä hallussa.

Domaine on mainio peli. Kaikki toimii hienosti ja alueiden kasvattelu on pelimekaniikkana hauska. Jokainen pelikerta tuottaa tyydytystä, kun näkee alkujaan pienten maaplänttiensä kasvavan suuriksi valtakunniksi ja joka pelikerta tuottaa tuskaa kun näkee omien valtakuntien katoavan naapurien vallatessa ne. Peli palkitsee harvinaisen hyvin sekä pidempiaikaisen eteenpäin suunnittelun, että nopeat liikkeet odottamattomien korttien kanssa.

Domainesta tulee mieleen vain yksi valittamisen aihe: jos pelin alussa käy parin ensimmäisen kierroksen aikana todella huono korttituuri, on voittokamppailuun mukaan nouseminen erittäin vaikeaa.

Erinomainen lautapeli, jossa on hyvin suunniteltu alueiden rajaus ja laajennus. Vaikka valtakuntien laajennusten yhteydessä syntyykin konflikteja, ei Domaine todellakaan ole mikään sotapeli - tämä on sikäli hyvä asia, sillä hameväkikin on helpommin houkuteltavissa kokeilemaan Domainea.

Pelin korttivetoisuus tuo mukanaan tuurielementin ja yllätysmomentin, mutta käytännössä se ei pelikokemusta haittaa juuri laisinkaan. Pelimekaniikan keskellä pelissä menestymisen ratkaisee raha: korttien pelaaminen, joilla kaikki pelin toiminnot tehdään maksaa ja rahaa saa vain kortteja myymällä ja kaivoksista tuloa keräämällä. Avainasemassa onkin se, että pelaajat saavat nopeasti edes yhden valtakunnan aikaiseksi ja laajentavat tätä nopeasti kaivosalueille, jolloin lisätulot on turvattu ja peli pääsee hyvin käyntiin.

Tämä onkin samalla Domainen ainoa, tosin hieman kiusallinen, ongelma: jos pelin ensimmäisiä kierroksia ei osaa (tai voi) pelata oikein, on loppupelissä jo kovasti työläämpi nousta voittoon. Onneksi ongelman pystyy yleensä välttämään kun pelisysteemin on sisäistänyt, joten mistään pelintappajasta ei ole kysymys. Komponentit Domainessa ovat erinomaiset ja pelaaminen on taktista ja aiheuttaa mukavasti päänvaivaa. Ilman pientä alkupelin ongelmaansa Domaine olisi kymppinsä ansainnut.