En garde simuloi kalpamiekkailua: kaksi ottelijaa vastatusten ja kortteja pelaamalla pyritään iskuetäisyydelle ja suoritetaan hyökkäys. Vastapelaaja pystyy puolustamaan omilla korteillaan tehtyjä iskuyrityksiä ja tekemään vastahyökkäyksiä. Näin jatketaan, kunnes toinen pelaajista saa piston läpi, vastapelaaja ajautuu pelialueelta ulos tai mikäli pakka loppuu. Viidestä voittopisteestä kalpamestaruus on katkolla.

Ensimmäisenä täytyy tunnustaa, että en ole kertaakaan peliä pelannut aidoilla En Garde - korteilla, vaikkakin olen sellaisia päässyt hypistelemään. Tämä johtuu siitä, että tätä nykyä alkuperäistä En Gardea on varsin vaikea saada mistään. Onneksi peli on varsin helppo tehdä itse TAI mikä vielä parempaa, peli on julkaistu Duel-nimellä vuonna 2004. Duelin teema on eri ja mukana on jotakin ekstraakin, mutta pohjimmiltaan kyse on kuitenkin uudelleenjulkaistusta En Gardesta.

Mitäpä En Gardesta sanoisi? Minua peli ei missään vaiheessa isommin innostanut riemun kiljahduksiin ja pelaamisesta jäi hivenen ontto olo. Tavallaan kaikki toimii niin kuin pitääkin ja pelissä toden totta on hivenen kalpamiekkailun tuntua. Ohut pakka kuitenkin ahdistaa pelissä eniten: jos kutakin korttia olisi vaikkapa kolme enemmän, olisi peli heti monta astetta jännittävämpi. Nyt käytännössä tietää, milloin pisto menee perille ja milloin ei. Ongelmaksi jää vain se, että pääsee sopivalle iskuetäisyydelle.

En Garde ei välttämättä ole ollenkaan huono peli ja kestoltaankin se on erittäin lyhyt, MUTTA minuun peli jättää valjun vaikutelman minkä vuoksi sitä tulee pelattuakin vähän.