Reiner Knizian ehkä kiitellyimmässä pelissä pelaajat rakentelevat kuningaskuntia Kaksoisvirtain maahan. Käytännössä kuningaskuntien rakentelu tapahtuu asettelemalla pelilaudalle erivärisiä laattoja, joita on neljää eri väriä. Laatat kuvaavat kuningaskunnan tärkeää väkeä, kuten kauppiaita, maanviljelijöitä ja muita vastaavia. Laattojen lisäksi pelaajilla on käytössään jokaista laattatyyppiä vastaava johtaja.

Pelin kuningaskuntien erikoisuus on se, että pelaajat eivät rakentele omia kuningaskuntiaan, vaan jokainen saa rakennella jokaista kuningaskuntaa. Pisteitä rakentelusta saa kuitenkin vain se pelaaja, jolla on kasvavassa kuningaskunnassa oikea johtaja paikalla. Koska yhdessä kuningaskunnassa saa olla vain yksi johtaja kutakin laatua paikalla, nousee tarve häätää vastustajan johtajat pois pelilaudalta. Tämä onnistuu näppärästi kahdella tapaa. Kuningaskuntaan, jossa vastustajalla on johtaja paikalla voi pelata oman johtajan, jolloin syttyy sisällissota. Tästä seurauksena toinen johtajista (hävinnyt osapuoli) poistuu laudalta. Toinen tapa on yhdistää kaksi kuningaskuntaa toisiinsa, jolloin kuningaskunnat innostuvat sotimaan keskenään, jos uudessa isossa kuningaskunnassa on kahdelta pelaajalta paikalla samanlaiset johtajat.

Pelin pisteytys on niin sanotusti kniziamaisen ovela. Pelissä kerätään neljän värisiä pisteitä ja jokeripisteitä, joiden värin pelaaja saa valita. Peliä ei suinkaan voita pelaaja, jolla on eniten pisteitä yhteenlaskettuna tai jossain värissä, vaan se pelaaja, jolla on eniten pisteitä siinä värissä, jossa hänellä on vähiten pisteitä.

E&T on mielestäni yksinkertaisesti paras lautapeli koskaan. Peli toimii joka tasolla ja siinä kohtaavat suurin piirtein kaikki hyvien lautapelien tunnusmerkit, jotka osaan äkkiseltään luetella: pelaajien täytyy jatkuvasti huomioida mitä muut pelaajat tekevät, voittoon on useita reittejä, huononkaan siirron jälkeen ei ovelan pisteenlaskun ansiosta ole kokonaan pihalla, satunnaisuutta on mukana juuri sopivasti pitämässä tilanteen mielenkiintoisena ja niin edelleen.

E&T on varsin abstrakti peli, jota pelatessani en samaistu valtakuntien hallintaan. Se ei pelistä tee kuitenkaan huonoa, vaan kyseessä on pohdintaa ja taktikointia vaativa varsin oivallinen lautapeli.

Yhteisestä pakasta vedettävät laatat vaikuttavat siihen, mitä pelaaja voi vuorollaan tehdä, joten tuurielementtikin on olemassa. Harvemmin voi kukaan kuitenkaan väittää hävinneensä peliä huonoon nosto-onneen laattojen suhteen. E&T nimittäin on "pelaajien peli", jossa pelkällä tuurilla harvemmin voittaa.

Kelpo peli, joskaan ei mielestäni parasta Kniziaa. Minua pelissä häiritsee eniten se, että koska pelaajat kuitenkin nostavat laattansa samasta pussista, käteen tulevat laatat ovat vähän mitä ovat. Tästä seuraa se, että taistelutilanteita suunnitellessa peli menee enemmän bluffipuolelle: millaiset laattavarannot vastustajalle on kädessään? Uskaltaako hyökätä vai jääkö parantelemaan omaa selustaa pelilaudalla.

Niin tai näin, E&T on ehdottomasti raskasta sarjaa, vaikka säännöt loppujen lopuksi ovat varsin yksinkertaiset. Itse en siltikään oikein ymmärrä, mikä sotimisen säännöissä on monille niin vaikeaa - minulle ko. säännöt ovat ainakin hyvin selvät.