Monille tutusta tarinasta (pullon paholainen) ideansa ammentava Flaschenteufel on erikoispakalla pelattava tikkipeli. Normaalin tikkipelin tapaan maata tulee tunnustaa ja kierroksen suurimman kortin pelannut aloittaa seuraavan kierroksen.

Poikkeuksena ovat ne kortit, joiden arvo on alle pullon nykyisen hinnan, joka pelin alussa on aina 19. Nämä kaikki ovat valttikortteja, joilla voittaa numeroarvoltaan isommatkin kortit, mutta joilla tosin samalla saa itselleen myös pullon paholaisineen.Niinpä pelaajat pyrkivät keräämään pisteitä, kuitenkin samalla vältellen saamasta kontolleen pullopirua. Se, jonka kiusaksi piru lopussa jää, saa lopussa miinuspisteitä.

Flaschenteufel on ongelmallinen tapaus. Sen erikoiskorttipakalla voi pelata vain ja ainoastaan yhtä tikkipeliä - tikkipeliä, joka on nippa nappa keskitasoa häviten täten monille peruskorttipakalla pelattavalle kanssasisarilleen (esim. Hertta, Lupaus).

Pelin ongelma ja kompastuskivi on normaalia pienempi korttipakka (36 korttia). Tämän seurauksena pelissä käy valitettavan usein niin, että joku/jotkut pelaajista tietävät tiettyjen strategisten korttien sijainnin ja onnistuvat LIIAN helposti pelaamaan miinuspisteet tälle pelaajalle. Tämän myötä kierros lässähtää ja tunnelma siinä samalla.

Flaschenteufel suorastaan huutaa oljenkortta, joka tarjoaisi mahdollisuuden myös silloin, jos saa umpisurkeat kortit jaossa. Tällaisia ojenkorsi-esimerkkejä on runsaasti korttipeleissä tarjolla, joten on sääli ettei pelisuunnittelija ole liittänyt minkäänlaista kiertotietä onneen.

Miinuksistaan johtuen Flaschenteufel jättää minulle sellaisen olon, että pelimekaniikka on osittain rikki ja tämän seurauksena myös vaisuhko arvosana. Aina silloin, kun pelikierros pysyy loppuun asti mielenkiintoisena, osoittaa Flaschenteufel potentiaalinsa...

Flaschenteufel on erittäin kaksijakoinen kokemus. Aluksi kehut: Flaschenteufel on kohtuullisen ovela tikkipeli, jossa erityisesti hämmästyttää, miten se onnistuu vähillä säännöillä vangitsemaan hämmästyttävän oivaltavasti taustatarinansa hengen. Parhaimmillaan se tarjoaakin varsin hyvää korttipeliviihdettä.

Harmillisesti Flaschenteufel on kuitenkin huonoimpina hetkinään yhtä kaukana hyvästä kuin Vallila galaksin keskipisteestä. Syy tähän on se, että pelistä puuttuu tapoja hankkiutua eroon ei-toivotuista korteista. Lopputulos ei ole herkullinen, kun tämän yhdistää pelin vähäiseen korttimäärään: useilla kierroksilla tietää satavarmasti kenelle pullon paholainen kierroksen lopuksi jää. Tällaiset kierrokset ovat lähes sietämättömän tylsiä pelata ja tuhoavat onnistuneempien kierrosten kasvattaman peli-ilon lähes tyystin.

Toivottavasti Flaschenteufelin tekijä vielä jaksaa yrittää, sillä pelissä on paljon lupaavia piirteitä, jotka nyt valitettavasti joutuvat pelin huonojen puolten jyräämiksi. Toinen, huolellisemman testauksen hioma yritys voisi tuoda paljon paremman tuloksen.