For Salessa pelaajien tavoitteena on rikastua keinottelemalla asuntokaupoilla. Peli jakautuu kahteen vaiheeseen, joista ensimmäisessä pelaajat ostavat kiinteistöjä. Jälkimmäisessä ne puolestaan myydään pois mahdollisimman kalliiseen hintaan.

Tönöt ostetaan huutokaupassa, jossa kerrallaan on tarjolla pelaajien määrän verran rakennuksia, joiden numero vaihtelee välillä 1 - 30. Pelaajilla on huutokaupan ajaksi käytössään 14 - 18 kolikon verran rahaa pelaajamäärästä riippuen, jolla tarkoitus on haalia mahdollisimman komeita kämppiä. Lisärahaa ei heru, joten pennoset on sijoitettava tarkasti. Huutokaupassa passaava saa tarjolla olevista korteista pieninumeroisimman ja menettää puolet tarjoamastaan rahasummasta. Näin jatketaan, kunnes vain yksi pelaaja on jäljellä - tämä saa jäljellä olevan, suurinumeroisimman rakennuksen, mutta joutuu maksamaan koko tarjouksensa. Huutokauppaa jatketaan, kunnes kaikki kortit ovat löytäneet omistajan, jolloin siirrytään pelin toiseen vaiheeseen.

Toisessa vaiheessa pöydälle käännetään esiin pelaajien määrän verran shekkejä, joiden arvo vaihtelee nollasta 15.000:een. Pelaajat valitsevat salaa yhden edellisellä kierroksilla ostamistaan korteista ja paljastavat ne yhtä aikaa. Suurimman kortin pelannut saa suurimman shekin, seuraavaksi suurimman kortin pelannut saa seuraavaksi suurimman shekin ja niin edelleen. Näin jatketaan, kunnes kaikki shekit ovat löytäneet uuden omistajansa. Rahojen laskemisen jälkeen kiinteistökeinottelun uusi mestari on selvillä.

Kun pelistä löytyy huutokauppaa ja sokkohuutokauppaa, osaan jo etukäteen arvata, kummasta osiosta pidän enemmän. Tälläkin kertaa arvaus osuu oikeaan, sillä alkupuolikkaan huutokauppa on mielestäni pelin paras osuus. For Salen yksinkertainen huutokauppamekanismi toimii sanalla sanoen loistavasti. Korttien ostaminen vaatii sopivasti kieroilua ja tarkkaa ajoitusta, jotta rahoilleen saa kunnolla vastinetta.

Kun kortit on ostettu, siirrytään sokkohuutokauppaan, josta yleensä pidän kuin kasvissyöjä pekonista. Tällä kertaa sokkohuutokauppa ei kuitenkaan ole täysin vastenmielistä, sillä siinä pärjäämiseen pystyy vaikuttamaan menestymällä hyvin edellisen vaiheen korttien ostelussa. Tästäkään huolimatta osio, joka on täysin tavallista sokkohuutokauppa ilman mitään kikkailua, ei kuitenkaan ole mitenkään erityisesti mieleeni. Land Unter todistaa, että tällaisen sokko-osion voisi toteuttaa hauskemminkin.

Pieni ylimääräinen kehu For Salelle pitää antaa sen ulkoasusta. En muista peliä, jossa kortit olisi kuvitettu yhtä hauskasti, tyylikkäästi ja selkeästi. Muutenkin pelin komponenttien taso on vähintäänkin riittävä.

Hienosta ulkonäöstään huolimatta For Sale häviää High Societylle taistelussa maailman parhaan täytepelin tittelistä. Tappio mestarille ei haittaa, sillä For Salekin on hyvä peli. Kiitettävän nopeatempoinen peli on itse asiassa sen verran hauska, että For Salen kerran esille otettuaan sitä on käytännössä mahdotonta pelata vain yhden kerran.

Vain vartin kestävä huutokauppapeli kuulostaa ennakkoon hyvältä ja ennakko-odotuksia ei ainakaan vähennä sekään tieto, että For Salella on varsin korkea keskiarvo boardgamegeekissä. Ja kieltämättä, For Sale on hyvä täytepeli: se ei ideoillaan säkenöi, mutta peli toimii alusta loppuun eikä edes kakkosvaiheen sokkohuutokauppa saa karvoja nousemaan pystyyn - itse kun en yleensä sokkohuutokaupasta perusta.

For Salesta puhuttaessa usein nostetaan esiin kysymys, kumpi on parempi: For Sale vai High Society? Itse kallistun ehdottomasti High Societyn puoleen, sillä sen ennalta-arvaamaton kesto ja toisaalta rahanlaskenta nostavat sen täytehuutokauppojen valtiaaksi. Huono ei For Salekaan ole, joten molempi parempi.

For Salen komponentteja kehutaan mielestäni liiaksi, sillä graafista ilmettä lukuunottamatta ne ovat laadultaan keskikertaista massaa. Miinusta täytyy myös antaa liian isosta pelilaatikosta, sillä oikeasti koko voisi olla neljä kertaa pienempikin ilman, että komponenteissa muuten tarvitsisi tehdä mitään kompromisseja.

Hyvä täytepeli huutokauppapelien ystäville.