Gang of Four on erikoiskorttipakalla pelattava tikkipokeripeli. Pakka koostuu kolmesta maasta, jotka ovat arvojärjestyksessä heikoin ensin vihreät, keltaiset ja punaiset. Lisäksi on neljä erikoiskorttia, jolloin korttipakan kooksi saadan 64.

Peli etenee siten, että yksi pelaajista pelaa pokerikäden, jonka jälkeen muut noudattaen tiettyjä sääntöjä, pyrkivät vuorollaan pelaamaan paremman käden. Pokerikäsien pelaamiseen pätee se sääntö, että jos kierros aloitetaan yhden kortin hailla, parilla tai kolmosilla, ei kukaan muukaan saa pelata kuin yhden kortin (tai parin tai kolmoset - riippuen siitä, minkälaisen avauskäden kierroksen aloittaja pöytäsi). Mikäli pelataan viiden kortin pokerikäsiä, pätee normaalit pokerisäännöt: perussuora on heikoin, sitten väri, täysikäsi, värisuora. 'Neljä samaa' puuttuu edellisestä listasta, sillä se on erikoiskäsi Gang of Fourissa. Neljä samaa (tai viisi samaa, tai kuusi samaa) numeroa voi pelata milloin vain, jolloin seuraavien pelaajien pitää pystyä pelaamaan suurempi vastaavanlainen yhdistelmä voittaakseen tikin.

Pokerikäsiä pelataan kunnes kukaan ei enää pelaa parempaa kättä. Tällöin edellisen tikin voittanut aloittaa seuraavan kierroksen. Tavoitteena on päästä omista korteista mahdollisimman nopeasti eroon ja kun yksi pelaaja tähän pystyy, saavat muut pelaajat omien käsikorttiensa määrästä riippuen tietyn verran miinuspisteitä. Uusia jakoja pelataan, kunnes joku pelaaja ylittää 100 miinuspisteen rajapyykin. Tällöin vähiten miinuspisteitä kerännyt on voittaja. Toisaalta peliä voidaan pelata tietty ennalta sovittu kierrosmäärä, jolloin peliaika on kutakuinkin aina vakio.

Gang of Four on vähän ristiriitainen peli. Aluksi se tuntui minusta lähinnä typerälle, mutta kummasti peliä vaan silti pelaa. Pokeri yhdistettynä tikkipeliin on toimiva ja useamman pelin kokemuksella uskallan sanoa, että peli sisältää varsin paljon taktikointia. Etenkin ensimmäisten pelien aikana on hankala hahmottaa kuinka korttejaan kannattaa pelata.

Peruskierros Gang of Fourissa on yleensä varsin tasainen ja pelaaminen piinaavan hauskaa. Miinuspisteitäkin tulee tasaisella kierroksella varsin vähän per pelaaja.

Valitettavasti, kun korttipelistä kuitenkin on kyse, pelin ratkaisee useimmiten kierros, jossa joku saa äärettömän hyvät kortit ja joku toinen keskinkertaiset/huonot. Tällöin käy niin, että hyvät kortit saanut pelaaja dominoi peliä ja joku pelaajista jää vain statistin rooliin. Usean tiukan kierroksen jälkeen yhden kierroksen surkea käsi näkyy 50-70 miinuspisteenä ja tämän seurauksena 100 pisteen pelin lopettava rajapyykki tulee hetkessä vastaan.

Tämä tuntuu typerältä riippumatta siitä, oletko se jolle hyvä käsi jaettiin vai se, jolla oli korttien kanssa surkeampi tuuri. Edellistä ongelmaa korostaa vielä sekin sääntö, että edellisen kierroksen huonoin pelaaja joutuu jaon aluksi antamaan parhaan korttinsa kierroksen parhaalle. Vaihtokaupassa kierroksen aloittaja voi vastaavasti antaa takaisin minkä kortin tahansa.

Jos Gang of Fourissa olisi korttienvaihto kuten Hertassa tai vaikkapa Tichussa TAI jos miinuspisteiden sijaan voitosta saisi vaikkapa 2 pistettä ja häviäjälle -1, jolloin korttionni ei latistaisi samalla tavalla pitkässä juoksussa kuin nyt, olisi peli ehdottomasti vähintään kahdeksikon arvoinen. Nyt peli kärsii jonkin verran tasapaino-ongelmasta ja arvosanakin tippuu puolikkaalla.

Nurinoista huolimatta Gang of Four on hieno kokemus, mutta kallis hinta ja tasapaino-ongelmat vievät pelistä parhaan terän. Tähän kun lisätään vielä Tichun olemassaolo, niin GoF:n ostoa kannattaa miettiä pari kertaa...

Gang of Four on kohtuullisen hauska korttipeli, jos lähtökohdaksi ottaa sen, että luvassa on rentoa ja tuuripitoista lappujen lätkimistä iltojen iloksi, eikä mitään sen kummempaa. Normaalille pelille tämä on hyvä saavutus, mutta Gang of Fourin tapauksessa arvio lähinnä harmittaa -
pelissä kun olisi ollut potentiaalia paljon parempaankin.

Pelin suurin - todella suuri - yksittäinen ongelma on se, että siinä ei parhaiden korttipelien tapaan pärjää millä tahansa korteilla. Gang of Fourissa on päinvastoin varsin tavallista saada jaossa käteensä kortit, joilla heti laput nähtyään tietää häviävänsä pahasti tai voittavansa
ylivoimaisesti. Tällaiset kierrokset eivät arvatenkaan ole kovin riemukkaita pelattavia. Ongelmaa vain korostaa pelin erikoinen tapa rankaista kierroksen häviäjää pakottamalla tämä antamaan paras korttinsa kierroksen voittajalle, mikä pahimmillaan johtaa useamman jaon mittaiseen kierteeseen, jossa voittaja voittaa seuraavankin jaon saman häviäjän hävitessä yhä uudestaan. Näiden outouksien lisäksi myös pelin keston rajun vaihtelun mahdollistava pisteytys kaipaisi rukkaamista.

Ongelmiaan Gang of Four paikkailee erinomaisella perusideallaan. Siihen keskeisesti liittyvä korttien pelaamisen ajoituksen ja erilaisten korttiyhdistelmien pohdiskelu ovat sen verran hauskaa ja palkitsevaa puuhaa, että pelaajien saadessa tasaväkiset kortit on pelaaminen
erittäin mukavaa. Hyvin toimivan perusidean lisäksi pelin pariin houkuttelee myös kiitettävän korkea pelitempo. Sääli siis, että osa pelin potentiaalista jää käyttämättä.