Hacienda ammentaa innoituksensa aiheesta, johon ei taatusti liian usein lautapeleissä törmää. Pelaajat nimittäin kilvoittelevat lihakarjan kasvatuksen jalossa taidossa Argentiinan pampalla.

Vuoroillaan pelaajilla on käytössään kolme toimintoa, jotka voi jakaa korttien ostamisen, niiden pelaamisen ja muutaman harvinaisemman toiminnon, kuten vaikkapa haciendan rakentamisen kesken. Ostettavia kortteja on kahta eri tyyppiä, maastokortteja ja eläinkortteja. Maastokortteja pelaamalla pelilaudalta vallataan maa-alueita, eläinkorteilla puolestaan yritetään rakentaa eläinjonoja omilta maa-alueilta teurastamoille. Teurastamolle pääsystä palkitaan rahalla ja pisteillä.

Peli pisteytetään kerran puolivälissä ja toisen ja viimeisen kerran, kun eläinkortit loppuvat. Pisteitä heruu rahasta, suurista alueista omaa maata, haciendan rakentamisista sekä siitä, miten monelle eri teurastamolle on juoksuttanut karjaa. Ainainen kiirus karjan juoksuttamisesta teurastamolle tietää myös sitä, että pelin aikana on tärkeää mahdollisuuksien mukaan blokkailla vastustajien pääsyä teurastamoille.

Jälkimmäisen pisteytyksen jälkeen on aika jakaa haluttu ja kadehdittu Argentiinan mureimman pihvilihan tuottajan titteli.

Hacienda on erinomainen esimerkki siitä, että vanhaa kierrättämällä, mutta yksityiskohtia viimeisen päälle hiomalla saadaan mestarillinen lopputulos. Pelimekaniikka on niin tuttua tavaraa, että vähänkään kokeneempi pelaaja on heti ensipelistä sataprosenttisesti mukana voittotaistossa.

Minua Haciendassa miellyttää läpi pelin kestävä tunne, että vuorollaan pitäisi voida tehdä niin paljon enemmän: kolmella toiminnolla ei ihmeitä saada aikaiseksi. Tuo tunne sen kuin voimistuu, kun pelaajia on 4-5 ja pelilauta täyttyy kiitettävää tahtia. Blokkailua näkyy ja sitä harrastetaan, kunhan se ei omaa peliä muuten hyydytä. Vaikka vuorollaan on toimintovaihtoehtoja kymmenkunta erilaista, niin siitä huolimatta peli soljuu hyvää vauhtia eteenpäin eikä omaa vuoroa tarvitse liiemmin odotella.

Pisteiden- ja rahankeruu onnistuu sekin Haciendassa useammalla eri tavalla ja useamman pelin kokemuksella eri pisteytyssysteemit tuntuvat olevan erityisen hyvin tasapainossa. Komponenttiosasto on taattua laatua ja moitittavaa on todella hankala keksiä. Pelilaudan kaksipuolisuuskin tuo ihan riittävästi vaihtelua, jollei nyt satu peliä pelaamaan jatkuvalla
syötöllä.

Minä liputan Haziendan puolesta avoimesti: ei mitään uutta, mutta viimeiseen asti hiottu kokonaisuus imaisee kokeneemmankin pelaajan helposti mukaansa. En kuitenkaan suosittele peliä kuin 4-5 pelaajalle, sillä pelilauta jää turhan avonaiseksi pienemmillä pelaajamäärillä.