Historian kuuluisin sarjamurhaaja on jälleen irti Lontoon sumuisilla kaduilla! Mystery Rummy: Jack the Ripper on korttipeli, jossa pelaajat keräävät pisteitä joko haalimalla todisteita Jack the Ripperiä vastaan tai auttamalla tämän pakosalle.

JtR on ytimeltään melko perinteinen rommipeli, jossa pelaajien keräämät ja pöytäämät korttisarjat ovat tällä kertaa todisteita kuutta eri Jack the Ripperiksi epäiltyä henkilöä vastaan. Peliin tuo kuitenkin vahvan lisämausteen erilaiset aiheeseen sopivat erikoiskortit, joita pelaamalla saa kaikenlaisia pieniä etuja. Esimerkiksi pelaamalla uhrikortin saa ottaa pakasta pari lisäkorttia, tapahtumapaikan pelaamalla saa ottaa haluamansa kortin poistopakasta ja niin edelleen. Erikoiskorttien pelaamisessa päänvaivaa aiheuttaa se, että jos kaikki viisi uhrikorttia on pelissä, voi joku pelaajista sopivan kortin pelaamalla auttaa Jackin pakomatkalle ja kerätä hyvät pisteet. Pelatessa pitääkin siis tarkkaan miettiä, kannattaako kaikkia kädessä olevia uhrikortteja sittenkään pelata lisäkorttien toivossa.

Mystery Rummy: Jack the Ripper on ensimmäinen osa toistaiseksi neliosaisessa korttipelisarjassa. Jos Jack the Ripper aiheuttaa riippuvuutta, voi siis lähimmältä pelikauppiaalta hakea lisähelpotukseksi Mystery Rummy -sarjan muut itsenäiset osat, jotka ovat Murders of Rue Morgue, Mr. Hyde & Dr. Jekyll ja Al Capone.

MR: Jack the Ripperin ydin on varsin tavanomainen rommipeli, joka on kohtuullisen onnistuneesti kuorrutettu kaikenlaisilla erikoiskorteilla. Kortit tuovat peliin aimo annoksen aiheeseen sopivaa tunnelmaa ja hieman piristystä muuten tavanomaiseen pelailuun, mutta samalla ne aiheuttavat hieman ongelmiakin. Suurin ongelmista on se, että parhaat erikoiskortit ovat niin käytännöllisiä, että jos jaossa jää kokonaan ilman niitä, on edes kohtuullisen pistepotin kerääminen todella vaikeaa.

Oman yllättävän vaatimattoman lisänsä peliin tuo mahdollisuus voittaa jako tavallisesta poikkeavalla tavalla, eli pelaamalla Ripper pakomatkalle. Ohjekirja lupailee itsevarmasti pelinautinnon kasvavan suunnattomasti, kunhan pelaaja vain sisäistää, miten tämä osio pelistä toimii. Rohkenen olla asiasta eri mieltä. Ripperin pakeneminen ja siihen liittyvät taktiikat ovat varsin itsestään selviä ja paljolti tuurista kiinni, joten tämä osa peliä ei juuri herätä mielipiteitä suuntaan tai toiseen.

Ulkonäöltään peli on pelillisen sisällön tapaan kohtuullinen. Muuten tyylikkäiden korttien sisältöön olisi voinut panostaa hieman enemmän, nyt kaikkien tietyn sarjan korttien kuvat ja tekstit ovat tylsästi identtiset, vaikka kaikki From Hellinsä lukeneet tietävät, että Ripper-mytologiasta olisi löytynyt kaikenlaista mukavaa kortintäytettä.

Pelillisesti ja esteettisesti Ripper on siis keskiverto peli. Jotain kummallista vetovoimaa siinä kuitenkin on, sillä käytännössä Ripperiä tulee pelattua huomattavasti enemmän kuin muita samaa tasoa olevia pelejä. En keksi muuta selitystä kuin sen, että kohtuullisen kestonsa ja aivoja säästävän sisältönsä vuoksi peli sopii poikkeuksellisen hyvin peli-illan viimeiseksi mittelöksi.

Mystery Rummy: Jack the Ripper on ristiriitainen kokemus. Viritetty rommipeli, johon on lisätty erikoiskortteja ja vaihtoehtoisia lopetus- ja samalla myös pisteytystapoja, kuulostaa mielenkiintoiselta ja teemakin suorastaan erinomaiselle.

Koska rommipelit ovat aina olleet lähellä sydäntäni, on luonnollisinta aloittaa arvostelu Jack the Ripperin rommiosiosta verrattuna tavallisiin rommipeleihin. Rommipelinsä osalta Jack the Ripper on huono: peruspakalla(kin) pelattavista rommipeleistä pääosa on selkeästi parempia kuin Jack the Ripper. Tähän syynä on se, että sarjojen teko Mystery Rummyssä on vähäistä ja toisaalta näiden sarjojen tekeminen on tehty liian helpoksi. Rommipeleistä tuttu sarjojen keräämisen hankaluus puuttuu pelistä kokonaan.

Sitä vastoin korttipakka koostuu suurehkosta määrästä erikoiskortteja, joita ei voi pelata pöytään milloin vain, vaan näiden pelaamiseen tarvitaan jo aiemmin pöydättyjä sarjoja. Erikoiskortit ovat kauttaaltaan hyvinkin eriarvoisia toisten ollessa yleensä lähes hyödyttömiä (alibit), kun taas toisilla pelit yleensä lopetetaan (jokerit/tapahtumapaikat) nopeasti ja samalla kerätään yleensä hyvät pisteet. Korttituurilla siis todellakin on merkitystä.

Teemansa osalta Jack the Ripperin paljastaminen tai päästäminen pakoon on mukana löyhästi - tai ainakaan minä en koe selvitteleväni sarjamurhaajaa. Sinällään sarjamurhaajan "paljastamisella" kuitenkin on pisteytyksen kannalta merkitystä ja onpa peliin pyritty saamaan lisää jännitystä arvausleikillä, jossa kesken pelikierroksen jokainen raapustaa paperille yhden epäillyistä ja jos kyseinen henkilö osoittautuu Jack the Ripperiksi, tietää se kierroksen päätteeksi lisäpisteitä. Joidenkin mielestä tämä on kenties kekseliästä, minun mielestäni aika typerää ja jätän tuon säännön mielelläni käyttämättä...

Toisaalta, jos Jack the Ripper onnistuu pistämään lihoiksi kaikki viisi uhriaan on pelin pisteytys aivan toisenlainen, mikä sinällään tuo lisämielenkiintoa peruspeliin. Viiden uhrin murhaaminen on kuitenkin harvinaista (ennen kaikkea kaksinpelissä) ja siihen tarvitaan hyvät käsikortit ja korttipakan apua oli pelaajamäärä sitten mikä tahansa.

Kaikesta parjauksesta huolimatta kokonaisuus on kuitenkin ihan viihdyttävä. Peli on ehdottomasti kevyt kokemus, jonka pelaaminen onnistuu kelvollisesti jo kahdella pelaajalla (itse asiassa peliä suositellaan kahdelle pelaajalle). Kaksinpeli tosin eroaa suuresti kolminpelistä, joka on ainakin minun mielestäni mielekkäämpi pelimuoto. Kaksinpelissä Jack the Ripperin pako on turhan harvinaista, kun taas kolminpelissä se on usein kutkuttavan lähellä - tämä taas hillitsee sopivasti uhrikorttien pelaamista.

Jack the Ripperin vahvuus lienee se, että naamioituna rommipelinä peliin saattaa saada houkutelluksi sellaisenkin pelaajan, joka ei normaaleista rommipeleistä perusta. Minulle kokonaisuus Jack the Ripperin seurassa tietää kevyttä hupia, jossa korttituurilla on paljolti merkitystä. Rommipelinälkään se on joka tapauksessa huono valinta, mutta muuten satunnaiseen pelailuun ja ajan (sekä uhriparkojen) tappamiseen se kelpaa mainiosti.