Junaradat Kapkaupungista Kairoon rakentuvat tässä pelissä huutokaupan avulla. Huutokaupassa pelaajat paljastavat yhtä aikaa tarjouksensa tarjolla olevista maastokorteista, joiden yli oma junarata pitäisi vetää. Eri maastokortit vaativat ylitykseen eri määrän arvokkaita raiteita, jotka maksetaan samoilla rahoilla kuin tarjoukset maastokorteista.

Peli ei herätä minussa vahvoja positiivisia tuntemuksia, mikä on aika odottamatonta, kun katsoo miten hyviä arvosanoja olen muille huutokauppaa sisältäville peleille antanut. Kap Bis Kairo ei vain mielestäni tarjoa kestoonsa nähden läheskään tarpeeksi sisältöä, eikä sen valju ulkonäkökään houkuttele pelaamaan. Lisäksi tulee väkisin mieleen, että peli on väkisin puristettu korttipelimuotoon, koska sen paukut eivät olisi riittäneet kunnolliseksi lautapeliksi.

Kairosta Kapkaupunkiin on oikea pelisuunnittelun mestariteos. Ensinnäkin jokainen pelaaja tarvitsee jatkuvasti kynää ja paperia rahatilanteensa laskemiseksi, mikä on mielestäni surkea ratkaisu. Toisekseen pelisysteemi vesittyy sillä, että pelkästään tarjouskilpailussa passaamalla pelissä on mahdollisuus menestyä. Eipä sillä, vaikka tarjouskilpaan lähteekin mukaan, niin ainakin minä olen pahasti allerginen piilohuutokaupalle.

Kun kaikesta on vielä yritetty selvitä korteilla, joiden ulkoasu on karmaisevan ja surkuhupaisan välimaastossa, on kokonaisuus todella ontuva. Kiitos, mutta ei kiitos.