Keythedralissa pelaajat ovat mukana katedraalin rakennusprojektissa. Lähiympäristön kyläläiset valjastetaan rakennusprojektin toteutukseen, joten pelaajien tehtävä on johtaa omat työläiset päivittäisten askareiden pariin ja tätä kautta ansaittuja resursseja hyödyntäen rakentaa katedraali valmiiksi ansaiten siinä sivussa voittopisteitä. Valitettavasti lähiseudulla ei riitä töitä kaikille, vaan resursseista käydään armotonta kilpailua. Puuta, kiveä, vettä, ruokaa tai viiniä on tarjolla vain nopeimmille.

Käytännössä resurssien keruu hoidetaan siten, että vuorollaan pelaajat pääsevät valitsemaan yhden viidestä mahdollisesta tupanumerosta, jonka jälkeen kukin vuorollaan juoksuttaa kyseisen tuvan työläisen hommiin jollekin tuvan vieressä olevista laatoista. Tämän jälkeen seuraava pelaaja valitsee uuden tupanumeron, ja näin edetään kunnes kaikki tuvat on käyty läpi, jolloin kukin pelaaja saa resursseja sen mukaan missä omat työmiehet ovat töissä.

Kerätyillä resursseilla voidaan rakentaa osia katedraalista eli kerätä voittopisteitä. Omaa peliä voi edistää myös laajentamalla tuvan taloksi, jolloin sieltä voi juoksuttaa töihin yhden työmiehen sijaan kaksi, tai vaikeuttaa vastapelaajien työntekoa rakentamalla aitoja esteiksi. Perusresurssit voi vaihtaa kylässä myös vaikkapa metallisepän, lasimestarin tai kultasepän tuotteisiin, joita kaikkia tarvitaan katedraalin valmistumisen edistyessä. Unohtaa ei voi myöskään lainsäätäjää, jolta voi ostaa pientä korvausta vastaan lakikortin. Lakikortteja on lukuisia erilaisia, ja niillä voi aiheuttaa kaikenlaista jäynää kavereiden kiusaksi.

Kierros päättyy aina huutokauppaan, jonka voittaja päättää seuraavan kierroksen aloittajan. Huutokaupan maksut hoidetaan aina resurssikuutioina, joten silläkin on hintansa.

Peliä jatketaan, kunnes arvokkaimmatkin katedraalin osat on rakennettu. Voittajaksi kruunataan pelaaja, jolla on eniten voittopisteitä eli rakennettuja katedraalin osia.

Pintatarkastelun perusteella odottaa voisi rauhanomaista puuhastelua katedraalin rakentamisen merkeissä, mutta kuoren alta löytyy jotain ihan muuta: kyynärpää-taktiikalla on tärkeä osa matkalla kohti menestystä.

Pelin ensimmäisen vaiheen, eli pelilaudan rakentamisen ja mökkien asettamisen, tärkeyttä ei voi olla korostamatta: se ohjaa pitkälti koko loppupelin mahdollisuuksia. Tästä seuraa se, että pari ensimmäistä peliä voi hyvinkin mennä penkin alle pelkästään huonon lähtöasetelman vuoksi. Resurssien keruuseen kehitetty tekniikka saa minulta paljon kiitosta ja pitää pelin hyvinkin mielenkiintoisena: pelin edetessä resurssilaatat täyttyvät pikapikaa ja kaikille omille työläisille on vaikeaa ja usein mahdotonta löytää tilaa.

Niinikään rakenteluvaihe ja muu resurssikuutioiden käyttö jättää paljon pelaajan päätettäväksi. Pyrkiäkö rakentamaan katedraalia eli keräämään voittopisteitä vai onko aika säästää kuutioita kierroshuutokauppaan? Ja ne yhden resurssikuution maksavat lakikortitkin ovat aina houkuttimina, mutta samalla sellaisen ostaminen tietää oman rakennusvaiheen päättämistä. Lakikortit, jotka ostetaan aina umpimähkään tuovat sopivan lisämausteen muuten vähemmän yllätykselliseen peliin.

Keythedral yllätti minut todella positiivisesti: Pelissä on riittävästi vuorovaikutusta ja vastustajan pelin vaikeuttamista, yllätyksiä lakikorttien muodossa ja piilopisteetkin sopivat peliin. Moitittavaa ei ole kuin heikohkojen näkösuojien ja muutamien komponenttivalintojen (tyyliin: valkoisesta resurssilaatasta saa mustia kuutioita) verran. Erinomaista, niin erinomaista.

Ensi silmäyksellä Keythedral saattaa vaikuttaa leppoisalta, etäisesti Catanin Uudisasukkaat mieleen tuovalta peliltä. Totuus on kuitenkin (onneksi) aivan toinen. Richard Breese on onnistunut suunnittelemaan pelin, jossa suurin osa pelaajien siirroista on enemmän tai vähemmän ilkeä teko jotain toista pelaajaa kohtaan – leppoisasta pelailusta ollaan siis mahdollisimman kaukana. Kunhan sen sisäistää ja hyväksyy, on Keythedralista pakko pitää.

Peli jakautuu käytännössä kolmeen osaan, jotka ovat resurssien kerääminen, niiden käyttäminen ja huutokauppa. Kaksi ensimmäistä näistä ovat erinomaisia: tyylikkäästi toteutettuja ja nopeasti eteneviä, mutta pohtimista vaativia. Työläisten asettelu laatoille resursseja keräämään on osuus, joka tiukkuudessaan hakee vertaistaan, sillä pelaajilla on käytössään aina huomattavasti enemmän työläisiä, kuin mitä näille on pelilaudalla tilaa. Toisin sanoen jokainen laudalle asetettu työläinen resurssien keräämisen lisäksi blokkaa tehokkaasti - ja välillä varsin ilkeästi - vastustajien pelaamista. Kerättyjä resursseja (kuutioita) käytettäessä meno on vain astetta hellempää. Jos joku pelaajista vaikkapa vaihtaa itselleen tiettyjä kuutioita, voi tämä olla varma siitä, että muut pelaajat tekevät parhaansa sen eteen ettei kyseisistä kuutioista olisi vaihtajalleen hyötyä. Keythedralissa ei kannata vähästä hermostua.

Yhtä pelillistä auvoa alusta loppuun Keythedral ei kuitenkaan ole, sillä sen huutokauppaosuus jättää parantamisen varaa. Huutokauppa vuorojärjestyksestä on tietysti jo sinällään aika tylsä ja tavanomainen ratkaisu, mutta Keythedralissa siihen liittyy muitakin ongelmia. Kyseinen huutokauppa nimittäin käyttää maksuvälineenään aina arvokkaita kuutioita, minkä ansiosta osuus on mahdollisimman lattea, kun kukaan pelaajista ei juuri halua nokitella. Parin kuution panostuksella ratkeavista huutokaupoista puuttuu täysin parhaiden huutokauppamekanismien jännitys, ja koko osuus on vähän kuin pakollinen paha varsinaisen pelaamisen välissä. Onneksi muun pelin erinomaisuus auttaa tehokkaasti piilottamaan huutokaupan heikkouden.

Heikohko huutokauppaosuus ei paljon menoa haittaa, sillä Keythedral on kokonaisuutena erittäin hyvä, laadukkailla ja hauskasti kuvitetuilla komponenteilla varustettu peli, jonka pariin palaa mielellään. Leppoisaan pelailuun se ei sovellu, mutta peliharrastajien tiukkoihin vääntöihin se on erinomainen valinta.