Lost Cities on paljon kehuttu korttipeli, jossa kaksi pelaajaa kamppailee viiden eri tutkimusmatkan onnistumisessa. Kullekin tutkimusmatkalle on oma sarjansa kortteja, arvoltaan yhdestä kymmeneen, sekä vielä muutama erikoiskortti, joilla kyseisen tutkimusmatkan pisteet voi tuplata. Kortit pelataan omalle puolelle pelipöytää kullekin tutkimusmatkalle varattuun kohtaan.

Edellisen pelatun kortin päälle saa pelata vain suuremman, joten sopivat kortit vähenevät matkojen edetessä. Tilannetta hankaloittaa entisestään se, että numerokortteja on vain yksi kappale kutakin jokaisessa korttimaassa. Lisäksi jos tutkimusmatkan tulos jää alle 20 pisteen, saa matkasta vain miinuksia.

Lost Cities on varsin kaksijakoinen kokemus: pelin alkupuoli on varsin mielenkiintoinen, kun tekemisiään joutuu jonkin verran pohtimaan, mutta loppupelissä kokeneemmat pelaajat läiskivät kortteja ihmisen fyysisen suorituskyvyn rajoja venyttävällä vauhdilla. Vikoineenkin Lost Citiesiä pelailee kuitenkin aivan mielikseen aina silloin tällöin.

Lost Cities sopii hyvin tutustumispeliksi saksalaistyyppisiin lauta- ja korttipeleihin, mutta pidemmän päälle peliä vaivaa pasianssimaisuus ja korttionnen suuri merkitys.

Alkupeli on ainoa Lost Citiesin mielenkiintoinen osuus, kun ei tiedä minkälaisia kortteja nostopakka käteen puskee. Niinpä pelaajat joutuvat riskipelillä aloittamaan tutkimusretkiään ja samalla toivotaan onnettaren antavan nostopakasta sopivia kortteja.

"Kun alkuun on päästy, niin antaa mennä vaan" -rallatelma pitää Lost Citiesin kohdalla hyvin paikkaansa. Loppupeliä kohden toisen pelaajan tekemisillä on enää hyvin vähän merkitystä ja peli muuttuu nopeaksi pasianssiksi. Isot kortit ratkaisevat pitkälti sen, tuliko kierrokselta hyvät pisteet vaiko eikö.

Kevyttä ja varsin merkityksetöntä hupia...