Louis XIV | Kumpulan pelikerhon arvostelu

	Louis XIV

raadin arvosana:

suunnittelija:

Rüdiger Dorn

pelaajamäärä:

2-4

kesto:

60 minuuttia

pelin kuvaus:

Louis XIV:ssä pelaajat juonittelevat itselleen vaikutusvaltaa ja etuisuuksia Aurinkokuninkaan hovissa.

Vaikutusvaltaa hovissa kerätään pelaamalla omalla vuorolla jotakuta hovin henkilöä kuvaava kortti, jotka mahdollistavat vaikutusvaltaa kuvaavien nappuloiden asettelun pelilaudalle, joka koostuu hovin väkeä kuvaavista laatoista. Kun pelaajat ovat pelanneet korttinsa, saa kultakin hovin henkilöltä palveluksen se pelaaja, jolla on tähän eniten vaikutusvaltaa. Lisäksi osa hoviväestä on lahjottavissa, jolloin tällaiseen henkilöön eniten vaikutusvaltaa omaava pelaaja saa palveluksen ilmaiseksi ja muut saavat sen maksua vastaan. Lahjomisen lisäksi vaikutusvallan haalimista kierouttaa se, että pelaaja, jolla on eniten vaikutusvaltaa kuvaavia merkkejä jollain laatalla, ei saa merkkejään takaisin. Ne täytyy lunastaa myöhemmin takaisin heittämällä pois yksi merkkien asetteluun käytettävistä korteista, joita ei lyhyessä pelissä ole ylenpalttisesti käytössä.

Hoviväeltä pelaajat saavat kaikenlaisia käyttökelpoisia lahjoja, kuten vaikkapa rahaa lahjomista varten tai kilpiä, jotka ovat pelin lopussa pisteitä. Tärkeimpiä saatuja lahjoja kuitenkin ovat erilaiset tehtävämerkit, joita käytetään tehtäväkorttien ehtojen täyttämiseen. Kaksi oikeanlaista tehtävämerkkiä hankkimalla voi pelaaja pelata tehtäväkorttinsa, mistä tälle heruu kiitokseksi tuhti nippu pisteitä ja etuisuuksia koko loppupelin ajaksi.

Hovissa juonitellaan tasan neljä useampaan osaan jakautuvaa kierrosta, minkä jälkeen on aika ynnätä kilvistä, täytetyistä tehtävistä ja rahasta heruvat pisteet.

Teron mielipide:

Louis XIV on "vain" enemmistöpeli - mutta erittäin hyvä sellainen. Tässä pelissä jos missä syntyy angsti siitä, että yhdessä pelivaiheessa aina ennen pisteytysvaihetta saa tehdä niin hävyttömän vähän: käytännössä kukin pelaaja pelaa vain (noin) neljä korttia. Tämä tarkoittaa vain ~10 pelimerkkiä pelilaudalla, sillä useimmiten yksi pelatuista korteista menee omien pelinappuloiden vapauttamiseen vankilasta.

Tämä vaikuttamisen vähäisyys taas johtaa siihen, että joka kierroksella pitää pyrkiä minimisijoituksella maksimihyötyyn. Näillä eväillä pitäisi vielä tehtäväkorteistakin suoriutua! Suoritetut tehtäväkortit ja vaikutusvaltakortit tuovat nekin oman mausteensa peliin: niiden avulla omaa peliä voi helpottaa ja toisaalta pisteytysvaiheessa tehdään yllätyksiä vastapelaajille. Plussaosastolle kuuluu myös hivenen kierroksittain muuttuva pelilautakin, jolla on merkitystä enemmän kuin ensinäkemältä olettaisi.

Kokonaisuus on pelillisesti erittäin herkullinen. Ainoa ihmetyksen aihe liittyy pelin aikana kerättäviin vaakunoihin: niitä ei voi mitenkään erikseen valita (tulevat arvalla), mutta lopussa vaakunalajit kuitenkin erotellaan ja eniten kutakin vaakunaa saanut saa vielä lisävaakunan (=voittopisteen). Tällainen arpapeli tuntuu vähän turhalle, mutta harvemmin se peliä mihinkään suuntaan ratkaisee, joten sikäli yksi ja sama minulle.

Komponentit eivät ole ihan yhtä tasokkaita kuin itse peli: ne toki toimivat mutta eivät erityisesti häikäise – pikkutilkettä on minun makuuni hieman liikaa.

Louis XIV on vähintäänkin kokeilemisen arvoinen - jopa kokeneemmalle pelaajalle. Minä ihastuin peliin heti ensipelaamisella ja näin tuntuu käyneen muillekin; peli on saanut palkintoja maailmalla vähän sieltä täältä. Kyse on ehdottomasti eräästä vuoden 2005 valopilkusta pelirintamalla.

Mikon mielipide:

Aluehallintapelejä maailmassa riittää melkein kiusaksi asti. Pikasilmäyksellä Louis XIV vaikuttaa tyylilajin tavalliselta edustajalta, mitä nyt tavallisesti kilvoiteltavat maa-alueet on korvattu aatelisilla. Onneksi lähemmässä tarkastelussa kuitenkin paljastuu, että tällä kertaa pääosin tutuista elementeistä on onnistuttu rakentamaan jotain uutta ja mielenkiintoista. Erityisen mukavaa Louis XIV:ssä on, miten se onnistuu yhdistämään pelikokemukseen monenlaisia elementtejä. Menestyäkseen pitäisi onnistua maksimoimaan hyöty omista korteista, saada lahjusrahat riittämään, puukottaa vastustajia selkään mahdollisimman kivuliaasti, miettiä suunnitelmia hieman pidemmällä tähtäimellä ja vielä huolehtia vaikutusvaltamerkkien riittämisestä. Enempää tuskin voi vaatia tunnin mittaiselta peliltä! Pelillinen puoli Louis XIV:ssä on suurimmaksi osaksi viimeistelty huolella ja ammattitaidolla, kuten Alean pelisarjan jäseneltä odottaa sopiikin.

Louis XIV:n suurin pelillinen omituisuus ei voi jäädä huomaamatta keltään sitä pelaavalta. Peliin on nimittäin lipsahtanut mukaan yksi todella kummallinen pisteytysmekanismi, jossa ei ole juuri päätä eikä häntää. Pelissä sokkona otettavista kilvistä saa lopussa lisää pisteitä, jos on onnistunut haalimaan jossain kilpityylissä enemmistön. On kerrassaan kummallista, että muuten taitoa korostavassa pelissä lopussa jaetaan muutamia pisteitä puhtaasti tuuripohjalta. Käytännössä vika ei ole suuren suuri, varsinkin kun siihen voi yrittää varautua haalimalla kilpiä mahdollisimman paljon, mutta on se silti selkeä tyylirikko. Vika harmittaa erityisesti, koska peli päättyy usein todella pieniin piste-eroihin.

Komponenttiosastolla Louis XIV ei ole mitenkään ihmeellinen tapaus. Kaikki on kovin pientä, eikä korttien kestävyyttä tai komponenttien laatua ylipäätään voi juuri kehua. Ulkonäöltään aikakauden maalauksilla kuvitetut kortit ja laatat sentään ovat miellyttäviä. Namiskapuolen heikkouksia kompensoi onneksi pelin edullinen hinta.

Louis XIV on yhdestä tyylirikosta ja kohtuullisen vaatimattomista komponenteistaan huolimatta laatupeli, joka tarjoaa paljon mielenkiintoista pohdittavaa lyhyessä ajassa. Edullinen hinta viimeistään varmistaa sen, ettei Louis XIV:tä ei kannata jättää väliin, jos pelin ääreen löytyy sen vaatimat neljä pelaajaa.

8½

kuvia:

Louis XIV:n "pelilauta" on setti pahvilaattoja ja iso kasa pienempää tilkettä. Ratkaisu ei ole niitä kaikkein koreimpia, mutta takaa sen, että pelilauta muuttuu pelin edetessä hivenen eri tahtiin (=ruutuja käännetään).

Kuningas läsnä. Tästä seuraa usein se, että useampi pelaaja pyrkii kuninkaan suosioon... tässä tapauksessa mukana taistossa punainen, sininen ja vihreä pelaaja.

linkkejä:

boardgamegeek

lautapelaaja.net (Mikko Saari)