Pelaajat ovat visaisen ongelman edessä: he ovat tulleet keskelle vanhaa villin lännen kylää, mutta mistään ei käy selväksi, mitä rakennuksia kaupunkiin on aikanaan kuulunut ja mikä niiden sijainti on ollut? Tätä arvoitusta pelaajat pyrkivät ratkaisemaan Old Townissa.

Peli alkaa tilanteesta, jossa pelilauta (kylä) on tyhjillään, nippu kylän rakennuksia ja niihin kuuluvat voittopistelaatat (5kpl/rakennus) ovat pelilaudan vieressä ja pelaajille on jaettu aloituskortit. Vielä ennen pelin alkua jokainen pelaaja saa valita itselleen kaksi "omaa rakennusta", josta lisää hieman jäljempänä.

Peli etenee siten, että vuorollaan pelaaja pelaa yhden kortin ja esittää kortissa mainitun väitteen tietyn rakennuksen sijainnista kaupungissa. Kortteja on kolmentyyppisiä, joista esimerkit seuraavassa:
- Rakennus X sijaitsee junaradan vieressä
- Oma rakennus sijaitsee vastapäätä rakennus X:ää
- Rakennus X sijaitsee kaupungin pohjoisosissa

Jos siis pelaaja pelaa kortin, jossa vaikkapa saluunan väitetään olevan radan varressa, merkitään nämä kohdat pelilaudalle saluunamerkeillä. Jos saluunamerkkejä jäi yli, saa pelaaja niistä yhden voittopisteen per laatta. Jatkossa saluunamerkkejä ei voi enää tulla peliin lisää, mutta sen sijaan niitä voidaan vähentää pelaamalla kortteja, joissa mainitaan jotakin saluunan sijainnista. Jokainen pelilaudalta vähennetty pelimerkki on piste pelimerkin poistaneelle pelaajalle. Siinä vaiheessa, kun tietyn rakennuksen pelimerkkejä on enää yksi pelilaudalla tiedetään, että
juuri siinä kyseisessä kohdassa on aikanaan ollut saluuna, jolloin saluunaa kuvaava rakennus laitetaan ko. kohdalle pelilaudalla.

Pelimerkeillä kuvataan siis tietyn rakennuksen mahdollista sijaintia. Yhdessä paikassa voi olla maksimissaan kolmenkin eri rakennuksen merkkejä ja onkin varsin tavallista, että pelilaudalla on sekalainen määrä eri rakennusten merkkejä.

Jokaisella pelaajalla on kaksi "omaa rakennusta", jotka ovat tärkeässä roolissa. Näitä tarvitaan niissä tapauksissa, kun kortissa viitataan"omaan rakennukseen". Jos siis on väite "kauppa sijaitsi vastapäätä omaa rakennusta" ja pelaajalla on omina rakennuksinaan vaikkapa vankila ja hotelli, tulkitaan lause joko, että a) kauppa sijaitsi vastapäätä vankilaa TAI b) kauppa sijaitsi vastapäätä hotellia. Pelaaja itse saa päättää, kumpi näistä malleista soveltuu hänen
pelitilanteeseensa paremmin.

Kun oma rakennus lopulta päätyy pelilaudalle valitsee kyseinen pelaaja oman vuoronsa aluksi aina uuden "oman rakennuksen", joten jokaisella on läpi pelin aina kaksi "omaa rakennusta".

Old Townin väitesysteemi johtaa siihen, että ennen pitkää pelaajalle tulee hyödyttömiä kortteja, joissa väitetään vaikkapa saluunan sijaitsevan kylän laitamilla, vaikka se pelissä onkin jo asetettu keskelle kylää. Jos pelaajalla on kaksi tällaista turhaa korttia kädessään voi hän käyttää vuoronsa uusien väitteiden sijaan poistamalla turhat kortit kädestään, josta palkkioksi hän saa poistaa myös yhden merkin pelilaudalta. Kuulostaa vähäpätöiseltä toimelta, mutta antaa mahdollisuuksia hyvinkin mittavaan pistepotiin kartuttamiseen.

Kortteja pelaamalla ja niissä esitettyjä väitteitä esittämällä pelaajat saavat lopulta kaikki 16 juuri tässä lännen kylässä ollutta rakennusta paikalleen. Siinä sivussa on myös paras rakennusten tunnistaja selvillä.

Peli sisältää 2-4 pelaajan pelin lisäksi tukun soolotehtäviä, joissa pelaajalle annetaan tietty korttisetti käteen, jonka perusteella lännen kylän rakennusten sijainti tulee selvittää. Tehtävät vaihtelevat yksinkertaisista erittäin haasteellisiin, joten Old Town ei ole pelkästään ryhmien iloksi.

Peleissä on harvemmin yhtä omalaatuinen perusidea kuin Old Townissa. Merkkien lisäily ja poistaminen pelilaudalta, ja sitä kautta rakennusta sijaintien päättely, tapahtuu tavalla johon en ole törmännyt missään muussa pelissä Parhaimmillaan aivot saavat todella miellyttävää kevyttä jumppaa, kun pitää pohtia millaisia tapahtumaketjuja pelatut kortit laudalla aiheuttavatkaan.

Harmillisesti pelistä kuitenkin paljastuu karulla tavalla se, että kyseessä on kotikutoinen viritys. Mitään useamman kierroksen mittaisia suunnitelmia Old Townissa ei voi tehdä, minkä lisäksi pelin loppupuoli on amatöörimäisen kurja. Siinä missä alussa ja keskivaiheilla voi hieman taktikoida ja keksiä ovelia käyttöjä korteilleen, on pelin loppu puhdasta lottoa. Pelaajalle joko sattuu käteen kortti jolla saa paljon pisteitä tai sitten ei.

Ulkoasunsa puolesta Old Townia voisi kuvailla lähinnä sympaattiseksi. Komponentit eivät ole missään nimessä vertailukelpoisia suurten pelifirmojen tuotosten kanssa, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan ja karuudessaan ne ovat kuitenkin jotenkin mukavan näköiset. Omakustanteeksi jälki on vähintäänkin riittävää.

Vaikka hajoaakin pahasti loppua kohden, on Old Town kuitenkin siinä määrin omaperäinen ja erikoinen peli, että sitä kannattaa kokeilla jos mahdollisuus ilmaantuu.

"Ainutlaatuinen pelikokemus" voisi olla Old Townin slogan ja totta olisi joka sana. Deduktiohenkinen peli on kovasti kallellaan korttituuriin, mutta etenkin keskivaiheilla vanhan länkkärikylän tutkiminen on karuista komponenteista huolimatta hauskaa puuhaa. Harmittavasti alku ja loppu on ryssitty enemmän tai vähemmän railakkaasti, joten tervat ja höyhenet esiin!

Alkupeli, jossa pelaajia odottaa vain tyhjä kartta on tylsä: ensimmäinen kierros meneekin siten, että pelataan kortti josta rapsahtaa tilille piste ja neljä jää laudalle. Varsin nopeasti itse peli pääsee onneksi käyntiin ja pistearvoltaan isojakin saaliita on jaossa, mutta ennen kaikkea tuo pelin keskiosa tarjoaa mielenkiintoisia siirtovaihtoehtoja. Valitettavasti taso laskee taas sitä mukaa, mitä pidemmälle peli etenee ja loppupeli on aika karmaisevaa koettavaa: jos oli keskivaiheessa korttituurilla merkitystä, on lopussa meno vieläkin villimpää: huonoilla lapuilla otetaan piste tai pari, paremmilla saattaa napsahtaa liki kymmenen. Kokonaisuus jättää pelimiehen väistämättä vähän kylmäksi.

Old Townin komponentit ovat karut, mutta toimivat: talolaattojen ulkoasu on kuin suoraan 90-luvun clipart–ohjelmasta. Kun koko paketti on vielä kääräisty ruskeaan pahvilaatikkoon ja tarra lätkäisty päälle (tästä pelin erottaa kenkälaatikosta), on kaikki pienen pelifirman tunnusmerkit kasassa. No, pääasia että sisältö on kutakuinkin hanskassa.

Hiomisella Old Townista olisi varmasti saanut paljon enemmänkin irti: nyt vain keskivaiheen peli on kiinnostava ja hauska. Jätänkin vanhan lännen kaupungin ihan mielelläni muitten tutkittavaksi ja tyydyn ratkomaan sinällään ihan mielenkiintoisia (ja haastavia) soolotehtäviä, joita niitä tulee useampia pelin mukana. Ovat parempaa ajankulua kuin sudokut - valitettavasti niiden ratkominen ei pikkusälästä johtuen onnistu bussimatkoilla.