Pitchcarissa, joka myös Carabandena tunnetaan, pelaajat mittelevät taitojaan sorminäpäysten jännittävässä maailmassa. Peli kasataan kuin autorata, minkä jälkeen pelaajat yksinkertaisesti vuorollaan näpäyttelevät autojen virkaa toimittavia pyöreitä puulaattoja eteenpäin.

Pitchcarin säännöt ovat niin lyhyet, että pähkinänkuoreenkin jää tilaa: auton lentäessä ulos radalta se palautetaan lähtöpaikkaan. Auton mennessä katolleen menee seuraava vuoro pelivälineen kääntämiseen. Kaiken energiansa voi siis kuluttaa sääntöjen opettelun sijaan näpäytystensä hiomiseen.

Pitchcar on hauska näpäyttelypeli, jonka suurin ongelma on ratapalikoiden huonohko laatu. Pelin henkeen oleellisesti kuuluvat jättipitkät näpäytykset ovat turhan harvinainen kokemus nappuloiden sinkoillessa sinne tänne radan liitoskohdista. Peli on kuitenkin sen verran hauska, että ongelma ei tyystin pysty peli-iloa pilaamaan.

PitchCar on ongelmineenkin aivan ok peli, mutta sen arvosanaa laskee se, että käytännössä täsmälleen samaa pelimekaniikkaa käyttävä Crokinole on aivan äärettömästi parempi peli.

Neppailijoiden unelmapeli? Näin minäkin luulin ja ulkoasunsa puolesta kaikki Pitchcarin osalta näyttääkin hyvältä. Mikäpä voisikaan olla mukavampaa kuin rento neppiskisailu silloin tällöin?

Valitettavasti Pitchcarin tapauksessa käytännön toteutus ontuu sikäli, että liitoskohdiltaan kilparadan palat eivät istu täydellisesti, joten niistä pelinappulat sinkoilevat vähän miten sattuu. Tämä on ikävää, sillä nyt näpäytykset tuntuvat pääosin olevan vain tuurista kiinni ja taidolle jää vähän tilaa. Peli latistuu väkisinkin ja tästä syystä pisteitäkin ropisee pois urakalla. Mikäli liitoskohdat toimisivat saumattomasti, olisi tässä eittämättä kahdeksikon peli.

Miinuksistaankin huolimatta Pitchcar tarjoaa silti sarjassaan ihan hauskaa neppaushuvia.