Sudoku oli vuoden 2005 suuri ilmiö: ensin niistä ei tiennyt kukaan, hetkessä ne olivat kaikkialla. Sudokujen innostuksen myötä tarjolle tuli paljon erilaisia ja -tasoisia sudokukirjoja ja joulumarkkinoille Sudoku-pelejä. Reiner Knizian Sudoku on 1-4 pelaajan peli, jossa sudokusääntöjä noudattamalla pelaajat pyrkivät keräämään vuorollaan mahdollisimman paljon pisteitä.

Pelin alkuvalmisteluissa pelilaudalla eli sudoku-ristikossa (9x9 ruudukko, jaettuna pienempiin 3x3 alueisiin) on kussakin pienemmistä ruudukoista yhdet aloitusnumerot. Vuorollaan pelaaja poimii sokkona numerolaatan, ja tehtävänä on asettaa se pelilaudalle sudokusääntöjen mukaisesti, eli numero saa esiintyä vain kerran kullakin vaaka- ja/tai pystyrivillä, eikä se saa myöskään esiintyä kuin kerran kussakin 3x3 -ruudukossa. Kun nämä säännöt täyttyvät, saa pelaaja pisteitä laittamastaan laatasta sen mukaan, miten monta numeroa vastaavassa vaaka- ja pystyrivissä sekä 3x3 -ruudukossa on. Näin ollen numerolaatan laittamisen myötä minimisaldo on 1 piste per vuoro, parhaimmillaan uuden laatan laittaminen pelilaudalle voi tuoda jopa 20 pistettä.

Kun laatta on laitettu ja pisteet kirjattu, siirtyy vuoro seuraavalle. Näin jatketaan kunnes vastaan tulee tilanne, jossa pelaaja ei pysty asettamaan laattaa pelilaudalle TAI sudokuristikko tulee valmiiksi. Eniten pisteitä kerännyt julistetaan Sudoku-mestariksi.

Perinteisen sudoku-ristikon lisäksi pelilaudan kääntöpuolella on lapsille soveltuva sudoku-ristikko, jossa pienemmät ruudukot ovat kokoa 2x3 ja numerolaatat on korvattu eläinlaatoilla.

Sudokussa on hyvin vähän mitään varsinaisia pelillisiä elementtejä. Omalla vuorolla vain katsotaan, että mihin kaikkialle arvalla otettu oleva numerolaatta oikein käy, minkä jälkeen läntätään laatta vaihtoehdoista siihen, joka tuo eniten pisteitä. Minkäänlaisia taktikoinnin mahdollisuuksia tai muita syvällisyyksiä pelissä ei ole. Jos puuhasta voi jotain positiivista sanoa, niin onneksi se  yksinkertaisuudestaan johtuen sentään toimii varsin rivakkaa vauhtia.

Sudokua ei kaikesta päätellen edes ole tarkoitettu perinteiseksi lautapeliksi, vaan jonkinlaiseksi ryhmäaktiviteetiksi sudokufanien illanistujaisiin. En tosin oikein ymmärrä miten se sopisi siihenkään tarkoitukseen, sillä peli ei vaadi edes sen vertaa päättelyä kuin keskitason sudokupulma.

Olisin kuvitellut, että Reiner Knizian kaltainen pelivelho olisi Sudoku-peliinkin keksinyt jonkinlaisen jujun, mutta ei: ainoa juju, minkä Sudokusta keksin on, että siitä on unohtunut kokonaan itse pelikin! Nyt peliosuus on sitä, että laatat laitetaan siihen kohtaan, mistä kulloinkin saa eniten pisteitä ja toivotaan, että niitä saadaan ja paljon. Taktikointiin tai mihinkään muuhun ei ole mitään mahdollisuutta, kun ei voi koskaan tietää minkälaisia laattoja kukin pelaaja milloinkin pinosta nostaa.

Haluan vielä painottaa, että itse pidän kovastikin sudokujen ratkomisesta (Heyawakeista, Hitoreista ja muista nyt puhumattakaan), mutta tästä on kaikenlainen ratkominen kaukana. Ajanvietteeksikään Reiner Knizian Sudokusta ei ole, sillä sen parissa on yksinkertaisesti tylsää...