Australialaista alkuperää olevassa Sunda to Sahulissa pelaajat pyrkivät asuttamaan oman kivikautisen heimonsa turvallisesti pelin kuluessa syntyvään saaristoon. Tähän saariston rakenteluun liittyy pelin omintakeisin ja silmiinpistävin piirre: maisemaa ei rakenneta neliöistä Carcassonnen ja Uusien Löytöretkien tyyliin, vaan saaret muotoutuvat etäisesti salmiakin muotoisista, palapelimäisistä laatoista.

Sunda to Sahulia voi pelata lukuisilla eri tavoilla: ohjekirjasta löytyy ohjeet niin vuoropohjaiseen kuin simultaanipeliinkin ja lisäksi edistyneemmille pelaajille löytyy roppakaupalla lisäsääntöjä, joista voi hyödyntää joko vain osan tai halutessaan vaikka kaikki.

Pelimuodosta riippumatta oman heimon merkin saa palapelisaaristoon lykätä, jos onnistuu rakentamaan paloista kohdan, jossa usean palan valmis risteys jää kokonaan sisämaahan. Nämä merkit pisteytetään pelin lopussa suoraviivaisesti: yksi piste keskeneräisellä saarella olevasta merkistä ja kaksi valmiilla saarella olevasta. Tätä yksinkertaista peruspeliä voi maustaa monin eri tavoin: ohjekirjasta löytyy lisää rakennustavoitteita, säännöt heimojen välisiin taistoihin ja vaikka mitä muuta - pelattavaa riittää pitkäksi aikaa.

Peli loppuu, kun yhdeltä pelaajalta loppuvat omat pelimerkit

Ylimääräisenä yllätyksenä ongelmapelien ystäville Sunda to Sahul tarjoaa yksinpelipähkinöitä ratkaistavaksi: miltäpä kuulostaa tietynnäköisen saaren rakentaminen, toisin sanoen pieni palapeli. Lisähaasteita kaipaavalle tarjolla on rakennustehtäviä, jossa vain saaren muoto on tiedossa ja muu jää rakentajan pääteltäväksi. Kenties se kaikkein haastavin tehtävä on kuitenkin tämä: kaikki palat käyttämällä pitäisi muodostua saarikokonaisuus, jossa kaikki saaret ovat valmiita! Ohjekirjan pähkinöiden lisäksi pelin kotisivulta löytyy lisää pähkinöitä ratkaistavaksi.

Ensi alkuun rajaus arvosteluun: en ole pelannut kertaakaan Sunda to Sahulia simultaanipelimuodolla, vaan vain ja ainoastaan vuorojärjestyssysteemillä. Simultaanipelimuoto lienee lopulta se mielenkiintoisempi pelimuoto, mutta kyseinen pelimuoto vaatii varmasti samantasoiset pelaajat pelipöydän ääreen, jotta siinä olisi mitään järkeä - tätä tilannetta minulle ei varsin lukuisten pelikertojenkaan jälkeen siunaantunut.

Vuoropohjainen pelisysteemi muistuttaa lopultakin vain palapelin rakentamista kimpassa; t ästä ei pääse mihinkään - ei edes silloin, kun lisäsääntöjä ottaa käyttöön. Omalla vuorolla voi käytännössä tehdä hyvin vähän ja toisten pelaajien tekemisiin ei muuten puututa kuin korkeintaan estämällä loistopisteiden saantimahdollisuuksia (tai sitten niistä yritetään hyötyä itse). "Pelin tuntu" jää puuttumaan, mikä on sääli.

Komponenteista ne tärkeimmät, palapelin palat ovat hienoa työtä ja kestävät kulutusta erinomaisesti. Valitettavasti palojen eksoottisuus tuottaa hahmotusvaikeuksia etenkin ensikertalaisille mikä samalla estää tasapainoisen pelielämyksen tuntemuksen. Voisin kuvitella, että simultaanipelimuodossa tasoero tulee vielä räikeämmin näkyviin.

Muut pelin komponentit ovat luokatonta laatua: pelaajien pelimerkit ovat rumannäköisiä pahvilämpäreitä ja varsin epäkäytännöllisiä mm. seuratessa heimojen rakentumista (lukumäärien selvittäminen on hiukan hankalaa). Pisteratana toimiva erillinen ovaalipahvi on niinikään heikkoa laatua: ostohetkestä lähtien se on mutkallaan ties mihin suuntaan - onneksi sitä ei tarvita kuin pelin lopussa.

Jollei Sunda to Sahulissa olisi valopilkkuna mielenkiintoisia yksinpelipähkinöitä, antaisin vuoropohjaisen pelimuodon kokemuksistani arvosanaksi viitosen. Nyt nuo oivat pähkinät nostavat arvosanan miltei kuutoseen.

Mikäli kimppapelaaminen, rauhallinen peli on kiikarissa tai jos simultaanipelimuoto houkuttaa on Sunda to Sahul kuitenkin varmasti kokeilemisen arvoinen - ja ainakin jotakin sellaista, jota ei joka pojalta löydy!

Sunda to Sahul on selvästi enemmän palapeli kuin lautapeli. Sen pelilliset ansiot ovat käytännössä olemattomat, eivätkä edes ohjekirjan lukuisat lisäsäännöt pysty asiaa korjaamaan. Pelikokemusta voikin kuvata vain adjektiiveilla ikävystyttävä, puuduttava ja tylsä.

Pelillisen sisällön ohuus aiheuttaa Sunda to Sahulin kohdalla tylsistymisen lisäksi toisenkin epämiellyttävän seurauksen. Koska peli itsessään ei kummoisia mahdollisuuksia strategioihin tarjoa, käy niin ettei pelissä suinkaan voita paras ja ovelin pelaaja, vaan paras palapelien ratkoja. Vähän hämäräksi siis jää, miksi tämä kallis peli pitäisi ostaa minkä tahansa palapelin sijaan.

Sunda to Sahulia voi suositella vain palapelimaanikoille. Muiden kannattaa sijoittaa roponsa muihin peleihin.