Through the Desert on peli, joka tunnetaan parhaiten sen ulkoasusta: ruskealla pelilaudalla norkoilevat kymmenet muoviset pastellisävyiset kamelit kun ovat aika unohtumaton näky.

Pelissä pelaajat asettelevat vuorollaan pelilaudalle kaksi kamelia. Tavoitteena on rakennella yhdenvärisistä kameleista pitkiä jonoja ja valtailla jonoilla alueita pelilaudalta. Lisäpisteitä ropisee, jos kamelijonon saa osumaan keitaaseen tai jos onnistuu kameleillaan keräämään pelilaudalle satunnaisesti pelin alussa aseteltuja bonuspisteitä.

Kamelien asettelua pelilaudalle jatketaan kunnes yksi kameliväri loppuu kokonaan. Tämän jälkeen seuraa pisteidenlasku, jossa kunkin kamelivärin pisimmän jonon rakentanutta pelaajaa palkitaan kymmenellä pisteellä - lisäksi rajatuista alueista palkitaan niiden arvon verran. Kerätyt pisteet lasketaan yhteen ja näin vuoden karavaanari on selvillä.

Pelivalmistelut kestävät pitkään, mutta peli itsessään soljuu varsin nopeasti alusta loppuun. Ja kummakos tuo, jos pelaaminen on nopeaa, sillä säännöt ovat yksinkertaiset ja peli toiminnoiltaan kevyt. Pastellinväriset kamelit pelilaudalla on mukavan erilainen näky, normaalisti kun saksalaistyyppisissä peleissä on tottunut näkemään puukuutioita ja muita yksinkertaisia komponentteja.

Minulle Through the Desert on neutraali pelikokemus: ei peli missään tapauksessa ole lainkaan hullumpi esitys, mutta ei erityisen hyväkään saati sitten erikoinen. Sanoisin, että Through the Desert on yllättävän neutraalinmakuinen peli Knizian tekemäksi.

Kokonaisuutena pastellinväristen kameliketjujen rakentaminen on mukavaa ja rentoa puuhaa silloin tällöin pelattuna pelattuna.

Through the Desert on vaikea peli arvostella. Se kun on hyvä peli, jonka pelaaminen on kuitenkin varsin ristiriitainen kokemus. Jo pelin ajallinen kesto on hieman kummallinen: kamelien setviminen ja tilpehöörin asettelu laudalle kestää aikansa, mutta itse peli on ohi melkein liiankin nopeasti.

Pelillinen sisältö on samaan tapaan kaksijakoinen kokemus. Suurimmaksi osaksi peli toimii hyvin ja pelaaminen on mielenkiintoista. Lisäksi erityismaininnan arvoisena hyvänä puolena peli sopii mainiosti muidenkin kuin lautapeliharrastajien pelattavaksi. Kehuilla on kuitenkin varauksensa: alle neljällä pelaajalla peli ei valitettavasti ole kovinkaan kummoinen ja pelillinen sisältö voisi tarjota enemmän purtavaa ja yllätyksiä - mallia olisi voinut hakea vaikka Knizian toisen laattapelin, eli Samurain erikoislaatoista.

Through the Desert saattaisi saada minulta korkeamman arvosanan, jos samaa tyylilajia edustavat suosikkipelini eivät olisi saman suunnittelijan käsialaa. Oli miten oli, Through the Desert on kuitenkin kaikesta huolimatta hyvä peli ja mainio lisä kenen tahansa pelihyllyyn jo pelkästään mielipuolisen ulkonäkönsä ansiosta.