Tikalissa kukin pelaajista ottaa komentoonsa ryhmän arkeologeja, jotka vaaroja kaihtamatta tutkivat viidakon kätköistä löytyviä temppeleitä ja aarteita.

Pelivuoron aluksi pelaaja lisää pelilaudan viidakkoon heksalaatan verran lisää tutkittua maastoa. Tämän jälkeen hän saa käyttöönsä 10 toimintapistettä, joiden avulla voi käskyttää arkeologejaan kulkemaan ympäri viidakkoa, perustamaan leirejä, kaivamaan esiin lisäkerroksia temppeleihin, kaivamaan esiin aarteita tai tekemään kaikenlaista muuta arkeologihenkistä. Pelin lopussa ja muutaman kerran pelin aikana tapahtuvilla pisteytyskierroksilla pisteitä saa hankkimistaan aarteista, sekä siitä, että omaa pisteytyskierroksilla temppeleiden luona miesylivoiman muihin pelaajiin nähden.

Ankaraa miettimistä vaativien pelien sarjassa Tikal painii raskaimmassa sarjassa. Joka ikisessä pelivuorossa riittää mietittävää yhtä paljon kuin kokonaisessa pelissä Uusia löytöretkiä. Juuri tässä piilee yhtä aikaa Tikalin suurin heikkous ja vahvuus: se on hyvä ja ovela peli varsinkin kokeneemmille pelureille, mutta poikkeuksellisesta miettimisen tarpeesta johtuen peli etenee erittäin hitaasti sellaisellakin peliporukalla, jolta pelit normaalisti sujuvat vauhdikkaasti. Ongelma vain korostuu jos pelaa pelin sinänsä parempaa huutokauppaversiota.

Tikalia, joka on yksi parhaimman näköisistä peleistä koskaan, voisi verrata hienoon viiniin: onhan se hyvää, mutta silti se otetaan esiin vain erikoistapauksissa.

Tikal edustaa lautapelien raskaampaa sarjaa ja on kestoltaan pitkähkö, noin parituntinen rypistys. Kukin pelivuoro kestää varsin pitkään pelaajien miettiessä miten käyttää toimintopisteensä tehokkaasti.

Optimointi on pelin pahin vihollinen: 10 toimintopistettä on mahdollista käyttää hyvinkin moninaisella tavalla ja niinpä liika vuoron miettiminen hyydyttää peliä liiaksi. Valitettavasti omia siirtojaan on mahdoton suunnitella myöskään etukäteen, sillä joka vuorolla peli muuttuu varsin paljon.

Tikal on kelpo peli ja ulkoasultaan erittäin tyylikäs, mutta liian pitkä, jotta sitä tulisi pelatuksi usein. Pelilauta tuntuu aavistuksen liian suurelta, mikä osaltaan pidentää turhaan muutenkin pitkäkestoista peliä. Teema sopii peliin kuin nyrkki silmään, mitä voi sanoa vain harvoista lautapeleistä.

Todellinen pelaajien peli ja kuuluu osaltani kategoriaan: pelaan mielelläni, mutta peliä ei tarvitse löytyä omasta pelihyllystä. Niinikään jos Tikal eksyy pelipöydälle, niin vaadin ehdottomasti lisäsääntöjen käyttöä, joka tuo peliin mukaan huutokaupat tutkimuslaatoista. Vain tällöin Tikalin parituntinen pelisessio on järkevä vaihtoehto.